Tarpeistonvalmistaja ei hätkähdä vähästä
Oli vuosi 2001, kun Anitta Vierelä sai Rovaniemen Teatterilta puhelun, jossa häntä pyydettiin töihin ompelija-pukijaksi. Päätös muhi seuraavaan aamuun, minkä jälkeen teatteriura alkoi ja tempaisi näyttämölle. - Olin silloin käsityöohjaajana ja mietin yön yli. Ratkaisu oli kuitenkin helppo tehdä, koska olin jo hoitanut sijaisuuksia eri tuotannoissa ja tykästynyt teatteriin. Aloitin pukija-harjoittelijana ja ensimmäisenä minut laitettiin pukemaan näyttelijää lavalle. Luulin että se on aivan normaalia, että pukijan kuuluukin mennä näyttämölle. Teatterin taika on sykähdyttänyt Anitan jo kouluaikoina. Heti uransa alussa hän pääsi itse tekemään illuusioita Siniseen hetkeen, joka oli lavastuksen ja puvustuksen juhlaa. - Muistan hyvin, kun koulun kanssa käytiin katsomassa Nummisuutarit. Se oli sävähdyttävä kokemus. Teatteri on niin erilainen verrattuna vaikka elokuvaan. Tarina saa uusia ulottuvuuksia elävässä ympäristössä. Alkutaipaleelta on jäänyt mieleen Sininen hetki. Siinä