Lavastaja-pukusuunnittelija hoitaa kaksi roolia ja odottamattomia käänteitä
- Työn ensimmäinen osa on ennakkosuunnittelu. Mietin, mitä konkreettisesti näyttämöllä täytyy olla sekä millainen lavastus tukee tarinaa ja on näyttämökuvallisesti kiinnostava. Pyrin myös lavastuksella ilmentämään jotain olennaista tarinan tai esityksen sisällöstä. Tässä esimerkiksi yksinäisyyttä kuvaa hylätty ullakkohuone. Osa kaksi on toteutus- ja harjoitusvaihe. Sitä ennen on mallipalaveri, jossa suunnitelma käydään läpi. Yleensä hengähdän helpotuksesta, kun palaveri on ollut ja malli hyväksytty, Sanna nauraa.
Sanna on putkahtanut Rovaniemelle ja Lappia-taloon Kuusankoskelta. Hän on freelance-lavastaja, joka on tehnyt edelliset työnsä Kouvolan, Jyväskylän ja Rauman kaupunginteattereihin. Sanna on taiteen kaksoismaisteri, hänellä kun on Aalto-yliopiston tutkinnot lavastus- ja kuvataiteista. Rovaniemeen hänet yhdistää opiskelu- ja työkaveri, ohjaaja Eljas Liinamaa.
- Kun Eljas kertoi mahdollisuudesta tulla Rovaniemelle, olin tietysti saman tien mukana. Sekä paikkakunta että ohjaaja ovat molemmat oikein mukavia.
Myös käsikirjoitus kolahti ensikuulemalta. Sanna alkoi piirtää sitä lavastukseksi ja puvuiksi keskusteltuaan ohjaajan kanssa. Molemmat olivat yhtä mieltä tunnelmasta ja viitteellisyydestä.
- Teksti on hauskan synkkä, siinä on tosi hersyviä juttuja. Se tuo kipeitä asioita esiin huumorin kautta. Emme halunneet tehdä ihan perinteistä huoneteatteria vaan enemmän mielentilallista kuin konkreettista paikkaa. Visuaalisuuteen ja tunnelmaan vaikuttavat todella paljon myös Miksa Koposen valot. Miksan kanssa on inspiroivaa tehdä yhteistyötä. Samoin esityksen videoprojisointeja olemme työstäneet yhdessä.
Niin ikään pukusuunnittelu on lähtenyt käsikirjoituksesta ja keskusteluista ohjaajan kanssa. Toinen henkilöistä on iäkäs nainen, joka on asunut yksin ullakkohuoneessa. Hänen hiljaiselonsa on katkennut näytelmän toisen hahmon, siskonpojan parkkeerattua hänen kotiinsa sukulaisen ja saattohoitajan oikeudella.
- Täti on vanhan kansan ihminen, joka ei heitä mitään pois. Hän ei näe ihmisiä, eikä käy missään, vaan on jämähtänyt tyyliinsä. Siskonpoika on kuin rivisotilas, hajuton ja väritön. Hahmojen puvut ovat muokkautuneet edelleen roolien tultua näyttelijöille tutuiksi. Keskustelemme näyttelijän kanssa roolihenkilöstä ja pyrimme löytämään henkilölle ominaiset valinnat. Asut valmistuvat puvustossa suunnitelmien pohjalta. Hyödynnämme varasto-, kirpputori- ja valmisvaatteita tai ompelemme kokonaan uusia.
Tyypillistä lavastaja-pukusuunnittelijan päivää ei ole vaan työ vie harjoituksiin, palavereihin ja pajalle.
- Jokainen päivä on erilainen. Valvon tuotannon etenemistä lavastusten ja pukujen suhteen sekä osallistun valmistukseen ja pintakäsittelyyn. Olen harjoituksissa seuraamassa, miten lavastus ja puvut toimivat suhteessa valmistuvaan esitykseen. Katson, tarvitseeko jotain muuttaa, lisätä tai poistaa näyttämökuvasta. Pyrin puhdistamaan näyttämön turhista asioista. Jokainen asia tai esine on harkitusti näyttämöllä. Täti ja minässä rekvisiitta on muotoutunut yhteistyössä tarpeistonhoitaja Anitta Vierelän kanssa.
Näytösten koittaessa katsojat pääsevät hengittämään ullakkohuoneen tunnelmaa ja peilaamaan roolihahmojen kohtaloita omiin kokemuksiinsa.
- Yleisö toivottavasti viihtyy ja saa ajatuksia. Vaikka läheisyys on pelottavaa, onko se kuitenkin tavoiteltavin asia?, esityksen tekijä miettii.
Täti ja minä -näytelmä alku katkaisee kahden ihmisen yksinäisyyden ja päättyy käänteeseen, joka onnistuu yllättämään. Toimiiko se sinulle? Käy testaamassa ja hengähdä hetki mustan komedian otteessa.
*****
Täti ja minä nähdään Lappia-talon vinttinäyttämö Kerolla ja Lapin Alueteatterin kiertueella syyskuun 14. päivästä lähtien. Löydät esitysajat teatterin verkkosivuilta.
Kommentit
Lähetä kommentti