keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Papin perheen ohjaaja Eljas: Kuka jää jäljelle?

Rovaniemen Teatterissa saa 21. syyskuuta ensi-iltansa Minna Canthin Papin perhe. Draama on Sakari Hokkasen sovitus ja Eljas Liinamaan ohjaus. Käsikirjoitus valikoitui ohjelmistoon, kun teatterissa etsittiin suomalaisklassikkoa suurelle näyttämölle. Ohjaajan kurssikaverilta löytyi sopiva versio, joka myös natsasi Canhtin juhlavuoden kanssa.

- Sakari Hokkanen, kurssikaverini Teatterikorkeakoulusta, antoi sovituksensa minulle luettavaksi. Hänellä on kirpeänraikas ote klassikkoteksteihin: esimerkiksi Aleksis Kiven Nummisuutarit muuttui Sakarin käsittelyssä Nummibodareiksi. Samalla sovitus kuitenkin tekee kunniaa alkuperäisteokselle.

Ohjaajan mielestä Papin perheen teemat ovat erityisen ajankohtaisia. Vapaus on hänelle yksi näytelmän olennaisimmista pohjavireistä.

- Jos ihmisen ei anneta kasvaa omaksi itsekseen, kuka silloin jää jäljelle?

Papin perheen tarinassa syntyy jännitteitä siitä, että perheen äidin ja aikuisten lasten arvomaailmat ovat ristiriidassa keskenään.

- On ollut kiinnostava vääntö tehdä intiimiä esitystä suureen tilaan. Etäisyydet ja ihmisen pienuus korostuvat. Papin perheen äiti elää kuplassaan, joka ei lainkaan kohtaa jälkipolven kuplaa. Perheen draamaa ja suomalaista yhteiskuntaa yhdistää konfliktien pelko. Kissoja ei nosteta pöydille, ja ihmiset oirehtivat. Vallalla on vääristynyt debattikulttuuri. Konsensukseen pyritään vaikka väkisin, ja eriävä mielipide uhkaa perusturvallisuutta. Mikä pelko siinä on takana, miksi erilainen arvomaailma puistattaa niin paljon, että täytyy kääntää selkä, eristää itsensä siltä? Jos pohjana on elämän kunnioittaminen ja lähimmäisenrakkaus, ristiriidat voivat olla positiivinen, eteenpäin vievä voima. Elämähän on yksi iso paradoksi, Eljas pohtii.


Papin perheen draama alkaa Rovaniemen Teatterin Tieva-näyttämöllä 21. syyskuuta. Näytelmän henkilöinä ovat Valtarin perhe, eli pastori Henriikka, isä Elias ja lapset Hanna, Jussi ja Maiju. Tapahtumissa ovat mukana myös perheen palvelija Martin ja Jussin ystävä Teuvo Rastas. Kun haluat päästä näkemään, mihin heidän tarinansa vie, klikkaa näytelmän verkkosivulle, josta löydät esityskalenterin ja lippukaupan. 

perjantai 14. syyskuuta 2018

Ennen Hovinpohjan ensi-iltaa käsikirjoittajaa jännittää

Käsikirjoittaja Esko Janhunen.
Kuva Jussi Leinonen.
Tämän jutun takana on nainen, tai montakin naista. Aloitamme ensimmäisestä, Rovaniemen Teatterin toiminnanjohtaja Sari Alatalosta, joka otti yhteyttä Esko Janhuseen ja kysyi, kiinnostaisiko Eseä kirjoittaa kellariteatteriin musiikkinäytelmä. Tietenkin kiinnosti. 

-Tuttujen kappaleiden ja tarinan yhdistäminen musiikkinäytelmäksi on nasta teatterimuoto. Tiesin raamit. Pitää olla paikallinen aihe ja sellainen juttu, joka tapahtuu ravintolassa. Pyörittelin mielessä monia vaihtoehtoja, kunnes vaimo keksi, että laita näytelmä Hovinpohjaan. Se on historiallinen ja ainutlaatuinen paikka ja Hovinpohjan kautta pääsee käsiksi ajan musiikkiin. Kyllä kannattaa kuunnella fiksuja ihmisiä, Esko nauraa.

Keväällä 2018 Hovinpohja lähti syntymään paperille henkilöiksi, tapahtumiksi ja repliikeiksi. Sitä ennen kirjoittaja oli kerännyt pitkän listan näytelmään sopivaa musiikkia. 

- Kuuntelin hirveät määrät ajan musiikkia. Joukosta pomppasi kappaleita, joista tiesin, että tuon minä haluan mukaan. Siinä vaiheessa selvisi, että työryhmässä on kolme miestä ja kolme naista ja että Minna Siitonen tulee kapellimestariksi ja ravintolapäälliköksi. Pääsin suoraan kirjottamaan näyttelijöille. Päähenkilöinä on ravintolan henkilökuntaa, joka pistää pystyyn oman orkesterin, kun eivät saa muita esiintyjiä. Tarina liittyy heidän elämäänsä. Siihen aikaan Rovaniemi oli tuhottu aivan tasaiseksi ja Hovinpohja pykättiin pystyyn Pohjanhovin viinikellariin. Se oli ensimmäinen kapakka sodan jälkeen Rovaniemellä. Tai ei se mikään kapakka ollut, vaan tyylikäs ravintola. 

Musiikkinäytelmä päästää ilmoille iloluonteista musiikkia. Joukossa toki on myös tunteikkaampia kappaleita, koska näytelmään kuuluu vakava pohjavire. Tarina sijoittuu jälleenrakennusaikaan, jolloin rovaniemeläiset asuivat kellareissa ja parakeissa. Saksalaiset olivat lähteneet kaupungista ja jättäneet jälkensä niin kaupunkikuvaan kuin kaupunkilaisten mieliinkin. 

- Näytelmä kertoo kolmesta todella vahvasta Lapin naisesta, jotka eivät jää surkuttelemaan kohtalonsa alle vaan kääntävät nokat kohti uusia tuulia. Se on ollut optimistista aikaa. Tärkeäksi teemaksi tulivat suhteet saksalaisiin. Se oli aihe, jota ei voinut kiertää. Sitä käsitellään monestakin näkökulmasta. 

Syksyllä 2018 Ese on seurannut näytelmän harjoituksia ja muokannut käsikirjoitusta. Ja saanut jälleen todistaa ihmeellistä näyttelijätyön taikaa. 

- Minulla on tapana kirjoittaa liikaa. On hienoa nähdä, kuinka näyttelijä pystyy ilmeillä, eleillä ja äänensävyllä ohittamaan monta liuskaa käsikirjoituksesta. Harjoitusten seuraaminen opettaa luottamaan näyttelijään, joka on olennaisinta koko jutussa. Se on myös hedelmällistä, kun näkee eri ohjaajien tapoja tehdä töitä. Käsikirjoitusta ei ole kirjoitettu itselle vaan kirjoittajalta taide siirtyy ohjaajalle, ja ohjaaja siirtää sen näyttelijöille. On hieno kokemus, kun saa nähdä, että kirjoittamani henkilöt muuttuvat tosiksi, ovat lihaa ja verta. Tämä teatteri on niin mahtava keksintö. Joka kerta on maaginen, kuin syntymän hetki. 


Musiikkinäytelmä Hovinpohja on katettuna Rovaniemen Teatteriin, Lappia-talon kellariteatteri Saivoon. Katso näytelmän esityskalenteri klikkaamalla teatterin verkkosivuille tästä