Lavastaja luo mielikuvitusmaailmasta totta
- Olen kasvanut Pieksämäellä, missä ei ollut teatteria. En tiennyt alasta mitään, mutta minulla on aina ollut kova hinku maalaamaan, piirtämään ja suunnittelemaan. Aloitin opiskelut Taideteollisessa sisustussuunnittelupuolella ja otin sivuaineeksi kursseja lavastukselta. Kävikin niin, että valmistuin lavastuspuolelta maisteriksi ja sisustusalalta kandiksi.
-Teatterissa viehättää se, että kaikki on mahdollista. Suunnittelu on lavastajan työssä kiehtovin ja vaikein osa, koska jokaiselle näytelmälle luodaan oma maailmansa alusta alkaen. Lavastajalle laitosteatteri on hienoin paikka olla töissä, koska siellä on oikeat pajat ja ammattilaiset lavastuksia toteuttamassa. On mahtavaa, että teattereissa on edelleen taitavia käsityöläisammattilaisia, Minna Kauhanen kehuu.
Joulutarinan ensi-ilta oli marraskuussa. Lavastaja aloitti työnsä suunnittelemalla satujen Lappi-maisemia kevään kukoistaessa Savossa.
- Työ on lähtenyt käyntiin viime keväänä. Oli hassua miettiä jouluisia ja talvisia asioita, kun kevät oli kukkeimmillaan Kuopiossa. Mietin tarvittavia tiloja ja maisemia sekä rupesin kokeilemaan niitä pienoismallin avulla. Pienoismalli on ajattelun väline. Siitä näkee kulissien koot suhteessa ihmiseen ja tilaan sekä sen, mitä mahtuu ja mitä kannattaa laittaa lavalle. Asiat pitävät näyttämölläkin hyvin paikkansa, kun niitä on testannut mallin avulla.
Minna Kauhaselle Rovaniemen Teatteri on tullut tutuksi talvella 2014, mutta Lappia-talossa hän ei ollut käynyt ennen Joulutarinan alkamista.
- Olin lavastajana Seitsemännen portaan enkelissä teatterin evakkotiloissa. Henkilökunta oli tuttua mutta Lappia-talo ei. Tutustuin taloon keväällä 2016. Tilassa on mielenkiintoisia ratkaisuja. Näyttämöllä ei ole yhtään suoraa kulmaa ja tuli yllätyksenä, kuinka matala ja leveä katsomo on muihin Alvar Aallon taloihin verrattuna. Joulutarinalle tilaan sopi leveä näyttämökuva, joka jatkuu sivunäyttämöiden puolelle.
Esityksen suunnittelu jatkui keskusteluilla ohjaajan ja koreografin kanssa. Tarina kulkee tunturimaisemissa eri vuodenajoissa ja sitä on kertomassa iso näyttelijä- ja tanssijakaarti.
- Juttelimme ohjaajan ja koreografin kanssa. Oli selvää, että näyttämöllä on paljon väkeä ja tanssikohtauksia, joten lattiatilaa piti olla paljon eikä lavastusta voinut rakentaa korokkeille. Halusin keskelle näyttämöä kylmyyden, jään ja veden heijastukset. Näytelmässä ollaan ulkona ja käydään läpi eri vuodenajat. Etunäyttämölle on luotu tupien sekä pirttien sisä- ja ulkotilat. On oikean kokoisia ovia ja ikkunoita. Takanäyttämöllä päästään kuviin, joissa on syvyysvaikutelmaa. Ihminen on keskellä maisemaa ja luonnonvoimia. Tärkeä paikka on Iisakin paja, josta myöhemmin tulee joulupukin paja. Siellä on Tapani Niskan suunnittelemia hienoja laitteita.
Joulutarinan maailmasta on muodostunut muistojen satumaailma, johon luonnonilmiöt ja -materiaalit luovat tunnelmaa. Oman erikoispiirteensä toteutukseen on tuonut se, että esitys on ohjelmistossa useampana jouluna.
- Joulutarinaa esitetään kolmena vuonna, joten lavasteiden ja rekvisiitan täytyy kestää kolme kautta. Tunnelmasta tuli kiva. Näytelmä sijoittuu historialliseen satuaikaan. Olemme yhdessä tarpeistonvalmistaja Anitta Vierelän kanssa keränneet vanhoja tavaroita, kuten puisia haravoita ja astioita, joita on korjattu näyttämökuntoon. Ja Iisakin pajassa tehdään oikeasti töitä. Olemme saaneet kaupungilta lainaan käytöstä poistettuja puutyöluokkien kaappeja, työkaluja ja höyläpenkin. Näyttämöllä on paljon ihmisiä ja saadaan näyttäviä kohtauksia. Pakkanen narisee, on luonnonilmiöitä, revontulia ja tähtitaivaita. Mutta eipä paljasteta, miten ne on toteutettu.
Luonnonilmiöistä lavalla pääset selville tammikuun 5. päivään saakka, kun Rovaniemen Teatteri ja Lappia-talo ovat siirtyneet Joulutarinan satuaikaan. Aiotko hypätä mukaan?
Joulutarinan esitysajat näet verkkosivulta rovaniementeatteri.fi/ohjelmisto/esitykset/joulutarina.
Kommentit
Lähetä kommentti