Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Äänimaailma, jota Seitakuro rikastuttaa

Kuva
Seitakuoron Kadri Joamets sai tietää Kumiseva hanki -fantasiadraamasta ensi kertaa kolme vuotta sitten. Hän sai tuntumaa sen musiikista ja tarinasta säveltäjä Seppo ”Paroni” Paakkunaiselta ja vaikuttui kuulemastaan.  -Kansalaisfoorumin Timo Tervo kutsui Seitakuoron Kumisevaan hankeen. Paroni kävi Rovaniemellä mukanaan levy, jossa oli muutamia osia teoksesta. Hän kertoi Pirkko Arstilan tarinan lentävästä noidasta ja haaveilleensa, että Kumiseva hanki esitetään vielä jossain. Se tuntui heti mielettömältä jutulta. Esitys sai kuoron johtajan kiinnostumaan siinä määrin, että tietämättä aikatauluista hän lupasi joukkonsa osallistuvan.  - Vuosi sitten alkoi tuntua, että Kumiseva hanki voisi onnistua. Kerroin kuorolle, että ensi talvena olette teatterilla ja saatte unohtaa iltavapaat. Seitakuoro on käynyt laulamaan Kumisevan hangen sävelmiä jo keväällä 2015, ennen kuin harjoitukset alkoivat Lappia-talossa. Niiden käynnistyttyä kuoro onnistui yllättämään ohjaaja Hannu Frimanin. - Kevää

Koreografin juhla ei ole pelkkää hangella tanssimista

Kuva
Tanssija, koreografi ja tanssiteatteri Studio Solun perustaja Outi Kallas viettää 20-vuotistaiteilijajuhlaansa liikuttamalla. Yksi hänen vuoden projekteistaan on koreografia Kumiseva hanki -fantasiadraamaan. Koreografia on lähtenyt syntymään musiikista ja sanoista. ”Kuvitan äänimaailmaa ja juonimaailmaa. Sain itseni musiikkimaailmaan lukuharjoituksissa, kun näyttelijät lauloivat. Tehtävänä on myös tukea tarinaa, tanssin pitää musiikin lisäksi seurata sanoja.”  Työ on alkanut keskusteluilla ohjaajan ja esityksen visuaalisuuden kanssa. ”Tätä on tehty Hannu Frimanin kanssa. Auttaa paljon, kun puhumme Hannun kanssa samaa kieltä. Koreografiaan vaikuttaa myös se, että puvut ovat olleet valmiina hyvissä ajoin.” Outi paljastaa Kumisevan hangen liikekieleksi kallasmaisuuden tarkoittaen nykytanssia ja maanläheisyyttä. ”Nykytanssipuolelle tämä menee. Liike on voimakasta. Toisaalta vastapainona on hempeitä, rauhallisia kohtauksia.” Koreografi haluaa, että tanssi näkyy. ”Tanssin tarkoitus on

Esikoisen lämpöä, huumoria ja traagisuutta, kirjoittaa Esko Janhunen

Kuva
Tervo ja Janhunen kohtaavat ensi-illassa. Kuva Leena Talvensaari.   Esikoista lukiessani aloin välittömästi nähdä sen näyttämöllä, tasojen nousevan ja laskevan, pyörön pyörivän, valojen vaihtuvan ja näyttelijöiden juoksevan ja puhuvan. Ja ennen kaikkea tunteiden kirjon koko aikaisen ja valtaisan aaltoilun. Ihastuin luettuani Esikoisen lämpöisyyteen. Se on tarina värikkäästä ja iloisesta ja kummallisesta perheestä, jossa toisista välitetään ja huolehditaan. Sanaa rakkaus siellä ei viljellä, mutta se siellä asuu. Tuli mieleen Reko Lundanin loistava Aina joku eksyy, sukutarina täynnä maukkaita persoonia, elämän vääjäämättömiä käänteitä, ihmisten heikkouksia ja vahvuuksia. Ja runsaasti huumoria. Ja traagisuutta. Eli kirja antoi täydet emmeet näytelmään, jossa ihmisiä voi naurattaa ja itkettää. Ja sellaisesta näytelmästä minä pidän. Dramatisoinnin aloitin merkkaamalla ylös kaikki ne paikat ja tapahtumat ja hetket, jotka minua jotenkin pyöräyttivät, naurattivat tai liikuttivat. Te

Noitia, susia ja ruumiinmultia

Kuva
Näin mielikuvissani tunturissa riehuvan vallanhimoisen, ahneen naisen, Reetan, ja hänen vastavoimansa, viisaan tietäjän, jonka nimesin Akmeeliksi. Nimi oli eksoottinen ja tälle hahmolle sopiva. En tiennyt sen nimisen tietäjän olleen ”oikeasti” olemassa ja hänen patsaansa seisovan Sodankylän kunnantalon aulassa. Toinenkin Akmeeli on elänyt, hänen kerrotaan kunnostautuneen taisteluissa vainolaisia vastaan. Mutta minun Akmeelini on täysin oman mielikuvitukseni tuotetta. Reeta ja Akmeeli käyttäytyvät kuin nykyihmiset. Kaikki tänne ja heti! Minä – minä - minä! He ovat itsekkyydessään tuhoamaisillaan äitimaan, mutta maahiset puuttuivat kilpataisteluun ja maa pelastui. Me tarvitsisimme tällä hetkellä maahisten apua kipeästi ilmaston muutoksen torjunnassa ja maailman hukkuessa saasteisiin. Draamassani Lapin viimeinen noitarumpukin löysi paikkansa. Se ei olekaan saksalaisessa museossa vaan maahisten kätköissä tunturin alla. Lapissa riittää todellakin tarinoita! Kuuntelin kerran Lapin Yl

Yhtä monta mielipidettä kuin on katsojaakin

Kuva
Linda ja Karoliina viettivät TET-viikkonsa teatterissa, kävivät esityksissä ja kirjoittivat niistä. Ohesta voit lukea heidän ajatuksiaan Pilipaliprinsessasta. Pilipaliprinsessa on herttainen näytelmä Lili-nimisestä prinsessasta, joka pohtii, millainen on oikea prinsessa. Lili on vauhdikas ja malttamaton lapsi. Hän poikkeaa muista prinsessoista, koska hän on viisaampi kuin perinteiset prinsessat. Hän nimittäin miettii syy- ja seuraussuhteita tarkkaan. Lili on innokas pikkuprinsessa, minkä huomaa puheen nopeudesta. Vauhtia voisi vähän hidastaa kuitenkin säilyttäen innokkuuden. Näytelmä on kuitenkin sinänsä koominen, koska Lilissä on poikamaisia piirteitä, vaikka hän yrittääkin olla tyttömäinen. Esimerkiksi perinteisten prinsessojen neuvonantajina toimii kauniita ja uljaita eläimiä, mutta Lilin neuvonantaja on rupsahtanut kala. Kokonaisuudessaan näytelmä oli hauska, ja katsoja pystyi samaistumaan Liliin.  Näytelmä sopii noin 5-10-vuotiaille. Lapset saavat osallistua näytelmään muka