Teatteri on

Leivos maistuu teatterilta ja suosikkisuklaalta Millainen on sinulle unelmien aamu tai mieleisin tapa viettää kahvitaukoa? Onko se kiireetön ja lähileipomon lämpimäisillä maustettu? Joka kaupungissa on siihen mahdollisuus omien pulla- ja leipäpuotiensa ansiosta. Yksi puodeista löytyy Rovaniemeltä, Lappia-talon ja kulttuuritalo Wiljamin naapurista Kansankadulta. Leipomo on Eijan pullapuoti, jota Vuokko Takapuro alkoi hoitaa yrittäjänä 1. helmikuuta 2015. Teatterin läheisyys niin sijainniltaan kuin harrastuksenakin sai Vuokon kehittämään ensimmäisen leivoksensa näytelmän innoittamana. Leivokseen kiteytyy yrittäjän innostus alaansa ja teatteriin. ”Alettuani yrittäjäksi ajattelin, että minulla on valta tehdä mitä haluan. Idea vain tuli jostain. Tiesin, että Jari Tervon Esikoinen oli tulossa näytelmänä Lappia-talolle. Kun olen teatteri-ihminen, kokenut teatterin omaksi jutuksi ja suhtautunut siihen tunteella, halusin yrittäjäurani esikoisleivoksena tehdä Esikoinen-leivoksen.”   On olem

Lapin lumo Olen länsirannikon kasvatti, jolle Lappi oli tuntematon ulottuvuus. Joskus käväisin työmatkalla edestakaisin Rovaniemellä. Minulla oli aina väärät vaatteet enkä nähnyt Rovaniemestä muuta kuin Pohjanhovin.  Tunsin ihmisiä, joka olivat Lapista kotoisin ja he kaipasivat aina takaisin. He kuvailivat Lapin metsiä. Etelän metsät olivat heidän mielestään ”sotkuisia”, täynnä puskia, risukkoja ja erikokoisia puita, mutta Lapin metsät olivat siistejä, selkeitä kuin puistot. Kuusetkin muistuttivat kynttilöitä. Etelän kuu oli vain keltainen reikä taivaan kannessa, mutta Lapin kuu oli hopeaa! Lapissa oli kunnon talvi ja kaamos hohti lumen valoa. Oikeastaan heillä ei ollut kaamosta ollenkaan, se oli etelän keksintöä.  En uskonut sanakaan ennen kuin todella pääsin tutustumaan aitoon Lappiin. Mahtavan Tenon maisemissa aika pysähtyi. Kiirettä ei ollut olemassakaan vaan huolet lensivät tuulten mukana. Tunturin varpuvuoteella voi kuunnella kivien supatusta – nekin osaavat tarinoita. Ku

L umikunin gattaren suomalaispuvustaja näkee fantasian silmin  Lumikuningatar-elokuvan Suomen kuvausten puvustusassistentti Elina Vasko kertoo olevansa omimmillaan luodessaan asuja fantasiamaailmaan. ”Olen tehnyt sekä fantasiaa että realistisia, aikakauteen sidottuja puvustuksia ja huomannut, että fantasia on lempilajini." Lumikuningatarta tehdessään hän sai uuden, mielenkiintoisen haasteen; suunnitella puvut Kumiseva hanki -musiikkinäytelmään. Näytelmä on Rovaniemen Teatterin tuotanto, jonka on käsikirjoittanut Pirkko Arstila ja säveltänyt Seppo ”Paroni” Paakkunainen.  Esitys sijoittuu tarinoiden Lappiin, lentonoitien, maahisten ja ihmisten maille. Se on pukusuunnittelijalle iso projekti, koska asut on luotava näyttelijöiden, ilma-akrobaatin ja muusikon lisäksi 30-hengen kuorolle ja tanssiryhmälle. Vasko tarttui työhön mielellään ja piti suunnitelmissaan lähtökohtana kirjoittajan ja säveltäjän visioita. ”Aloitin Kumisevan hangen suunnittelun tilaisuudessa, jossa Pirkko Ars