torstai 25. kesäkuuta 2015

Vastapainoa, tietää Hannu Raasakka

Kun harrastaa sählyä, hirvenpyyntiä, kuntonyrkkeilyä ja jonkin verran raveja, ehtiikö vielä käydä teatterissa? Kyllä ehtii ja monta kertaa vuodessa, etenkin kun on kyse Hannu Raasakasta, Rovaniemen Teatterin vakiokatsojasta. Hannu hakee teatterista vastapainoa. ”Minulle teatteri on ennen kaikkea vastapainoa hektiselle elämänmenolle, johon kuuluvat työt, lapset, täydennysopiskelu ja harrastukset.”

Ensimmäisenä näytelmänään Hannu muistaa Hiirenloukun, jonka hän kävi Sodankylästä saakka koulun mukana katsomassa. Sittemmin Sodankylä jäi, Rovaniemestä tuli kotikaupunki 1991 ja teatteriharrastus löytyi 2000-luvun alussa. ”Sen jälkeen olenkin vieraillut teatterissa taajaan, useita kertoja vuodessa. Otan myös lapseni mukaan teatteriin aina kun sopivia esityksiä heille on tarjolla.” Hannu käy myös Konttisen kesäteatterissa vuosittain ja katsastaa paikkakunnan muunkin teatteritarjonnan. Syyksi hän kertoo ajatusten tuulettumisen. ”Teatterissa käyminen avartaa ajattelua. Muutenkin arvostan esiintyviä taiteilijoita ja ihailen heidän lahjakkuuttaan ja heittäytymiskykyään.”

Hannu kaipaa katsomoihin yleisöä ja lavalle improvisaatiota sekä lastenteatteria. ”Miehetkin pitäisi saada jotenkin houkuteltua teatteriin. Vuoden avajaiset, eli Kevät- ja Syyssikermät ovat hyviä ennakkoesityksiä. Improvisaatiota olen aiemmin toivonut ja nythän sitä on ollut tarjolla. Toivottavasti improvisaatioillat jatkuvat. Kiviä taskussa -näytelmästä pitäisi saada uusintakierros, tai ainakin vastaavaa huikeaa hulluttelua. Ja lapsille voisi olla enemmänkin tarjontaa.”

Kiviä taskussa on jäänyt teatterikatsojan mieleen lähtemättömästi. ”Kaikkien aikojen suosikkini on varmaankin Kiviä taskussa -näytelmä. Sen kävin katsomassa Rovaniemellä kahdesti tai peräti kolmesti ja Helsingissäkin kerran! Sen kun näkisi vielä joskus.” Hannun toive on toteutumassa, koska Helsingin kaupunginteatterin Kiviä taskussa kera Martti Suosalon ja Mika Nuojuan vierailee Rovaniemellä 16.-17. marraskuuta. Hannu aikoo ehdottomasti olla silloin katsomossa ammentamassa tragikomediasta arkeensa vastapainoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti