Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2015.

Vastapainoa, tietää Hannu Raasakka

Kuva
Kun harrastaa sählyä, hirvenpyyntiä, kuntonyrkkeilyä ja jonkin verran raveja, ehtiikö vielä käydä teatterissa? Kyllä ehtii ja monta kertaa vuodessa, etenkin kun on kyse Hannu Raasakasta, Rovaniemen Teatterin vakiokatsojasta. Hannu hakee teatterista vastapainoa. ”Minulle teatteri on ennen kaikkea vastapainoa hektiselle elämänmenolle, johon kuuluvat työt, lapset, täydennysopiskelu ja harrastukset.” Ensimmäisenä näytelmänään Hannu muistaa Hiirenloukun, jonka hän kävi Sodankylästä saakka koulun mukana katsomassa. Sittemmin Sodankylä jäi, Rovaniemestä tuli kotikaupunki 1991 ja teatteriharrastus löytyi 2000-luvun alussa. ”Sen jälkeen olenkin vieraillut teatterissa taajaan, useita kertoja vuodessa. Otan myös lapseni mukaan teatteriin aina kun sopivia esityksiä heille on tarjolla.” Hannu käy myös Konttisen kesäteatterissa vuosittain ja katsastaa paikkakunnan muunkin teatteritarjonnan. Syyksi hän kertoo ajatusten tuulettumisen. ”Teatterissa käyminen avartaa ajattelua. Muutenkin arvostan

Iso osa elämää, kertoo Leila Herva

Vapaa-ajallaan urheileva ja arkena te-toimistossa palveleva Leila Herva on harrastanut teatteria lapsuudesta saakka. Ensimmäisenä teatterikokemuksenaan hän muistaa Viulunsoittaja katolla -musikaalin vuodelta 1969. Äiti vei Leilaa katsomoon, jonka jännittävä tunnelma sai hänen kiinnostuksensa heräämään ja säilymään. ”Musiikki ja muu tempaisivat mukaansa.”, Leila kertoo. Kouluaikaan Leilalla oli äidinkielen opettajana Liisa Aunio, jonka mies näyttelijä Orma Aunio kävi ohjaamassa Leilaa koulutovereineen näytelmäkerhossa. Muistoista löytyvät muun muassa kuninkaan rooli ja ohjaajan pitkänokkaiset kengät, jotka naurattivat teinityttöjä. Jännityskerrointa lisäsi se, kun kerho pääsi ohjaajansa myötävaikutuksella esittämään Kiljusen herrasväkeä oikeaan teatteritaloon.  Vuosien jälkeen Leila on nähnyt Rovaniemen seuraavatkin Viulunsoittajat 1979 ja 2004. Nykyään Leilan teatterikausi alkaa jo ennen kuin näytökset pääsevät käyntiin, kun hän tutustuu tarjontaan mediasta ja avajaisista. ”Kevätkima

Mahdollisuus laajentaa maailmankuvaa, kertoo Tuija Kauppinen

Kuva
Hyvinvointiyrittäjä Tuija Kauppisen kalenteria voi kutsua monipuoliseksi. Nainen on yrittäjä, toimittaja ja ravintovalmentaja, joka pitää vastaanottoa, tekee markkinointiviestintää, antaa luentoja sekä kirjoittaa kolumneja ja blogeja. Aktiivisesta arjestaan huolimatta hän löytää aikaa teatterille. ”Käyn katsomassa kaikki näytelmät, joita on tarjolla. Mies sanookin minua teatteritantaksi”, Tuija nauraa. Mieleen tulee kysyä, mikä saa liikkuvan ihmisen pysähtymään teatterissa. ”Minusta teatteri pysyy vahvana, kun siellä käydään. Haluan laajentaa omaa maailmankuvaani.”, Tuija kuvaa harrastustaan.  Kiinnostus teatteriin hänellä heräsi jo kouluaikoina. ”Ensimmäiset näytelmät muistan Joensuusta ala-asteelta. Jo silloin teatteri oli kivaa. Opiskeluaikana Savonlinnassa kävin myös katsomassa kaikki esitykset.” Sen lisäksi, että Tuija on vakiokävijä Rovaniemen Teatterissa, hän seuraa esityksiä myös muualla Suomessa. ”Käyn mielelläni Helsingissä, Oulussa ja Kemissä, jos vain aikataulut sattuva

Oma tunnelmansa, kertoo Sirpa Vuolio

Kuva
"Teatterissa mieli rentoutuu." Rovaniemeläiselle Sirpa Vuoliolle teatteri on yksi hivenaineista. Vai mitä ajattelet ihmisestä, joka astuu katsomoon yli kymmenen kertaa vuodessa? Sirpa on kasvanut teatteriin ja on lapsesta saakka tottunut seuraamaan esityksiä. Suvusta löytyy taiteilijasieluja ja yksi heistä, isotäti Regina vei sukulaistyttöään vanhalle teatteritalolle 70-luvulla. Nykyään Sirpa aloittaa teatterivuotensa avajaisissa kokeilemalla, mikä tarjonnasta vaikuttaisi kiinnostavimmalta. Kuitenkin kaikki käy. ”Katson pääsääntöisesti kaikki näytelmät”, Sirpa kertoo. Teatteriin on mukava mennä hyvässä seurassa. Sirpa on vienyt mukanaan omaa poikaansa kavereineen sekä vanhempiaan ja ystäväporukkaa. Myös työpaikalta on joskus irtauduttu teatteriretkelle. Yleensä Sirpa saa ajatuksen lähteä ja vetää muut mukanaan. ”Toki yhdessä valitaan, mitä mennään katsomaan ja milloin.”, nauraa Sirpa. Mikä sitten saa hänet käyttämään aikaansa teatteriin moninkertaisesti tavallista suomala